Lasagnea Sosiaalitalon Kahvilassa. Muuten varsin ok perusruoka, mutta kurkkuviipaleet olivat jostain syystä jossain kuvottavassa esanssiliemessä. Niiden alassaamiseen meni paljon vettä.
Suklaakiisseli taas on aina hyvää!
Eipä voi sanoa että olisi kauheasti Sosiaalitalon Kahvila antanut tänään rahoille vastinetta. Chili Con Carne oli lähinnä mautontaja jälkiruoka samoin. Leipä oli tavanomaisen hyvää, mutta päälle tullut levite kammottavaa. Sellaisen makuista että siitä joko pitää suunnattomasti tai kuvottaa yhtä lailla. Minä ikävä kyllä osuin jälkimmäiseen kastiin.
Harkitsin myös Kupolikahvion Burritoja. Olisi ehkä pitänyt mennä vaihteeksi sinne…
Mitä ihmettä? Kokolihaa? Ja vielä Isossa Pajassa? Kuinka tähän on tultu? Se onkin jännittävä kertomus!
Aamu alkoi pettymyksellä. Yksikään lounasravintoloista ei tarjonnut minua vähimmässäkään määrin kiinnostavaa ruokaa. Harkitsin vakavasti jopa koko lounaan skippaamista koska en mielelläni maksa 8,10€ jostain mitä en erityisemmin edes halua.
Nälkä kuitenkin kasvoi sen verran kovaksi että taipuminen oli edessä. Niinpä päätin suunnata kohti Ison Pajan ranskalaisia perunoita ja grillipihviä. Ajattelin että voinpahan ainakin kasata ison läjän ranskalaisia jos liha näyttää epäilyttävältä.
Minulla ei ole periaatteessa mitään muuta kokolihaa vastaan kuin se että sen seasta löytyy usein kaikenlaista mikä ei ole luokiteltavaa varsinaiseksi lihaksi. Hajuaistin täydellinen puute vaikuttaa ruoan makuun niin paljon että ruoan koostumus on lähes yhtä tärkeää kuin maku ja jos suussani liikkuu jotain epämääräistä, saattaa se tuntua ikävältä suussa koko päivän kun joku muu rutiininomaisesti saattaisi nielaista mokoman ryökäleen tai sylkäistä sen pois ja jatkaa elämässä eteenpäin.
Kuitenkin päätin pihvinkin ottaa. Totesin että jos olen mokomasta maksanut niin voin sellaisen ottaa ja jos kokemus on sietämätön niin kukaan ei pakota menemään projektissa loppuun asti.
Onnekseni liha oli erittäin laadukasta eikä pihvistä löytynyt mitään kuin sitä lihaa. Kokolihapihvin nimihän on usein ironinen juuri sillä tavalla että se on harvemmin kokonaan lihaa.
Lounas ei ollut mitenkään merkittävä, mutta hyvä peruslounas joka olikin paljon enemmän kuin mitä odotin. Hyvä kokemus siis kaiken kaikkiaan. Ainoa miinus tulee ruokalalle siitä että veitset ovat aivan liian tylsiä eleganttiin pihvinsyöntiin.
Viimeksi Taiteilijakahvila petti odotukset pahasti kalaruokansa kanssa, mutta luotin siihen että kyseessä olisi ainutkertainen hairahdus. Niinpä suuntasin päättäväisesti itseni sinne jälleen kun listalla luvattiin hiillostettua lohta. Ja enpä joutunut pettymään. Kyseessä ei ollut enempää eikä vähempää kuin paras lounas mitä olen ikinä YLEn aikana syönyt. Kala oli käsittämättömän maukasta, kastike pehmeää ja pannukakkukin oli jätetty vaaleaksi mikä on minusta oikea tapa tehdä pannukakkua.
Ainoa huono puoli asiassa on se että tämän ylittäminen ei ole kovin todennäköistä. Joudunko minä nyt pettymään joka kerta lounastaessani kun koin tämän kohokohdan jo näin varhain urallani?
Tässähän mennään jo uusintojen puolelle! Taiteilijakahvila veti kovasti puoleensa Nepalilaisen papu-linssimurekkeen kera, ja se olikin mainio eväs. Leipäkin oli poikkeuksellisen tuoretta, mikä oli mainio asia.
Yllättävää ja harmillista kuitenkin se että en syönytkään liikaa. Minulla on tapana tehdä niin ettei kotona sitten tarvitsisi turhaan ruoanlaitolla päätään vaivata. Saa nähdä miten käy. Täytyy myös toivoa ettei pavut sekoita vatsaa turhan paljon kun iltapäivällä on Pop-Talkin äänitys ja paukkujen päästely pienessä studiossa ei ole sitä kaikkein korrekteinta sosiaalista käytöstä…